Luisteluratsiassa

Sain keskiviikkoiltana perääni poliisit. En siksi, että olisin ajanut ylinopeutta tai varastanut kaupasta. Vaan siksi, että olin luistelemassa Kirkko- ja Harjulammilla. Poliisi oli saanut soiton, jossa oltiin huolissaan jäällä ”hiihtäjästä”.

Mieltä toki lämmittää se, että on olemassa lähimmäisiä, jotka huolehtivat tuntemattomistakin kanssaihmisistä. En kuitenkaan ollut millään tavoin hengenvaarassa, sillä olin asianmukaisesti varustautunut: kädessä jääsauva, kaulassa naskalit ja repussa kuivat vaatteet. Enkä suosittelekaan ketään menemään jäälle ilman oikeita varusteita ja jäätuntemusta.

Harmittelen kuitenkin sitä, että tämä harvinainen herkku on pian ohi. Lapissa luistelukausi luonnon jäällä on lumen tulon vuoksi harmittavan lyhyt. Näin ei tarvitsisi olla.

Savonlinna, Kuopio ja Jyväskylä ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka luonnonjäälle tehty ja läpi talven ylläpidetty rata palvelee niin paikallisia asukkaita kuin matkailijoita. Jääradoista on tullut vetovoimatekijä, joka on tuonut merkittävää lisätuloa urheiluliikkeille ja ohjelmapalveluyrityksille välinevuokrauksen ja opastettujen retkien muodossa.

Länsirajan takana Luulajan ja Piteån välille tehdään kymmeniä kilometrejä hoidettua baanaa, jota pitkin kulkevat sulassa sovussa luistelijat, potkukelkkailijat, sauvakävelijät, pyöräilijät ja hiihtäjät.

Ehdotankin, että Kemijoen rantareitin kehittämisen yhteydessä laitetaan vakavaan harkintaan retkiluisteluradan ylläpito joen tai Kirkkolammen jäällä.