Aallon harjalla

Olen sitä ihmistyyppiä, joka voisi kuvitellakaan viettävänsä kesälomansa vuodesta toiseen samassa paikassa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että on kuitenkin yksi paikka maailmassa, jonne palaan vuosi toisensa jälkeen koskaan siihen kyllästymättä.

Se on tuttu ja turvallinen, mutta aina yhtä kiehtova ja yllätyksellinen. Joskus se ottaa vastaan leppoisin tuulen henkäyksin, toisinaan se pauhaa raivoisasti ja ottaa luulot pois satunnaiselta kulkijalta.

Se on kuin taideteos, josta löytyy joka kerta uusia vivahteita ja yksityiskohtia. Kylmäksi se ei jätä koskaan.

Se on suonut makuelämyksiä, joita ei saa parhaimmastakaan ravintolasta. Puhtaita luonnonantimia suoraan suuhun ilman suuria konstailuja ja välikäsiä.

Vielä sitäkin enemmän se antanut ravintoa mielelle. Missään en ole kohdannut sellaista hiljaisuutta. Hiljaisuutta, jossa ei kuulu mitään, ei edes tuulen suhinaa tai laineen liplatusta.

Missään en ole kokenut sellaista rauhaa sisimmässäni. Joka kerta kun siellä käyn, tunnen olevani elämässäni aallon harjalla.

Inarinjärvi, rakastan Sinua.

Sivun kuvat Ilkka Kauppinen

Tuokio tuulessa

Olin pääsiäisen aikaan hiihtovaelluksella Sarekissa, tuulen tuiverruksesta tunnetulla erämaa-alueella Ruotsin Lapissa. Eikä tuiverruksen suhteen tosiaan tullut pettymystä.

Saimme tuulta edestä ja takaa, niskaan ja nenän päähän. Lumisateen ja auringon kuorruttamana.

Tuulen lisäksi näkyväisyys oli välillä nolla. Oli kummallinen tunne hiihtää, kun edessä oli tabula rasa, tyhjä taulu, jossa ei ollut tarttumapintaa. Huimasi kuin teininä ruotsinlaivalla.

Hauska ajatusleikki siinä hiihdellessä oli miettiä miltä ympärillä oleva maisema mahtaisikaan näyttää, millaiseksi sen tuohon tyhjään tauluun piirtäisin. 

Mietin myös tuulen ujeltaessa korvissa sitä, kuinka kova ääni siitä lähtee. Suoranainen melu, jota tosin kuuntelee mieluummin kuin liikenteen melua. 

Teltan suojassa tuulen vivahteita on aikaa kuunnella oikein vaaka-asennossa. Välillä koko orkesteri pistää parastaan, väliin tulee soolo ja sitten taas mennään. Kunnes konsertti loppuu ja tulee ihan hiljaista. Silloin on mukava ryömiä teltasta uuteen aurinkoiseen päivään.