Unelmien täyttymys

En malta olla kirjoittamatta vielä yhtä postausta luisteluun liittyen. Viime viikkoiset jäät olivat niin uskomattomat, että niiden muistoilla eletään pitkään. Nyt nimittäin näyttää säiden puolesta siltä, että luistimet saa vaihtaa luistelusuksiin.

Lauantaina suuntasimme llkan kanssa Miekojärvelle, jossa olemme useamman kerran retkeilleet meloen ja yöpyneet järven jokaisella laavulla. Olemme monesti puhuneet, että olisipa upeaa päästä tälle pikku-Inariksikin kutsutulle järvelle luistellen. 

Olimme soittaneet viikon varrella useampaan kerran Miekojärven rannalla asuvalle tutullemme ja kyselleet jäätietoja. Miekojärvi kun ei ole mikään pieni järvi ja varsin syvä, joten sen jäätyminen ei ole mikään itsestäänselvyys.

Matkalla meinasimme painaa jarrua lumettomana kiiltävän Raanujärven kohdalla ja mutta päätimme sittenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja se kannatti. Jäätä olisi melkein voinut käyttää peilinä.

Myötätuulen siivittämänä luistelimme järven toiseen päähän kuin huomaamatta. Paluumatka olikin sitten toista maata. Vastatuuli sivalsi naamaan kuin Ben Amorin nyrkki Ville Peltosen naamaan. 

Puolimatkan krouvissa eli Orhinselänniemen kodalla nautittujen lohirieskojen voimin liuúttelimme kohti lähtöpistettä, jonka löytämistä hämärtyvässä illassa auttoi mökkiläisen ulos koristama joulukuusi.

On upea tunne, kun on unelmoinut jostain kauan ja se toteutuu. Kyllä se oikea Inarikin joskus vielä luistelun hurmaa suo. Siitä unelmoiden. Never give up your dreams!