Olen sitä ihmistyyppiä, joka voisi kuvitellakaan viettävänsä kesälomansa vuodesta toiseen samassa paikassa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että on kuitenkin yksi paikka maailmassa, jonne palaan vuosi toisensa jälkeen koskaan siihen kyllästymättä.
Se on tuttu ja turvallinen, mutta aina yhtä kiehtova ja
yllätyksellinen. Joskus se ottaa vastaan leppoisin tuulen henkäyksin, toisinaan
se pauhaa raivoisasti ja ottaa luulot pois satunnaiselta kulkijalta.
Se on kuin taideteos, josta löytyy joka kerta uusia vivahteita ja yksityiskohtia. Kylmäksi se ei jätä koskaan.
Se on suonut makuelämyksiä, joita ei saa parhaimmastakaan
ravintolasta. Puhtaita luonnonantimia suoraan suuhun ilman suuria konstailuja
ja välikäsiä.
Vielä sitäkin enemmän se antanut ravintoa mielelle. Missään en ole kohdannut sellaista hiljaisuutta.
Hiljaisuutta, jossa ei kuulu mitään, ei edes tuulen suhinaa tai laineen
liplatusta.
Missään en ole kokenut sellaista rauhaa sisimmässäni. Joka
kerta kun siellä käyn, tunnen olevani elämässäni aallon harjalla.
Inarinjärvi, rakastan Sinua.
Sivun kuvat Ilkka Kauppinen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti