Alkukesän huumaa

Olen tällä hetkellä pyöräretkellä Etelä-Amerikassa.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti, sanotaan Vesa-Matti Loirin upeasti tulkitsemassa Lapin kesä -laulussa.  Vuodenajat saavat Lapissa todellakin uuden merkityksen. Vappuna vielä hiihdettiin ja pari viikkoa myöhemmin sai jo meloa lähes bikinikelissä. Lehdet tulivat puuhun yhdessä yössä.

Valoisuuden lisäksi kesässä, ja varsinkin alkukesässä, ovat luonnonantimet. Olen juonut lähes kuukauden vain mahlaa, mutta nyt alkaa viimeisetkin pakasteessa olleet mahlapurkit olla käytetty.

Toukokuun 24. päivä vietimme mieheni kanssa hääpäivää Miekojärvellä. Illalliseksi söimme komean kuhan. Päälle ripaus suolaa ja sitruunaa ja juhla-ateria oli valmis. Aamun viherpirtelön poimin suoraan lähimmästä koivusta.

Samaisella reissulla osuimme todelliseen kultasuoneen: aukio täynnä vaaksan mittaista maitohorsmaa. Pyöräytin sen voissa pannulla ja maustoin suolalla samana iltana kun Suomi pelasi jääkiekon maailmanmestaruudesta. Suomi hävisi, mutta maitohorsma voitti parsan 6-0.

Tänään törmäsin toiseen kultakimpaleeseen: nokkoseen. Taidanpa pyöräyttääkin niistä nokkospiiraan.