Skumppaa ja kuutamoa

Rovaniemi on tällä hetkellä retkiluistelijan mekka. Luisteltavia järviä riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta valoisa aika rajoittaa hieman jäällä kiitäjää. Hyvä niin, sillä jos keskiyön auringon alla olisi samanlaiset jäät, alkaisi jo kunto loppumaan kesken.

Erityisen iloinen olin tänään saadessani ”emännöidä” kolmea retkiluisteluun hurahtanutta ja etelän harmauteen kyllästynyttä herrasmiestä. Yksi heistä oli harrastanut lajia ennenkuin olin syntynytkään. Vaikka itsekin olen jäillä varsin paljon liikkunut, nöyräksi veti kuinka Micke luki jäätä kuin mieheni sarjakuvalehtiä. Seurueen tyttärien oli turvallinen ylittää tämän jäägurun luistimen viilloissa ohuemmatkin paikat.

Jälleen kerran ei voinut kuin todeta, että luonnon jäällä luistelu on upea laji: reipas ulkoliikunta yhdistettynä luonnon kauneuteen ja hiljaisuuteen. Kun tuuli suhisee korvissa ja luistin laulaa jään pintaa vasten, ei maailmassa voisi asiat paremmin olla. 

Micke  oli tämän jo varmasti aikaa sitten ennen meitä nuorempia tajunnut ja varustautunut sen mukaisesti: taukopaikalla nautimme lasit kuohuvaa. Onneksi nautinto jäi vain yhteen pikarilliseen, sillä hetken matkaa jatkettuamme, tutkin nenälläni jään pintaa.

Aamuruskossa alkanut päivämme huipentui taivaan kannen punaamaan auringonlaskuun ja sitä säestäneeseen kuun siltaan.

Olen sanaton.